Bono

Aika on kulunut nopeasti ja alamme olla jo kevään korvalla, ainakin siltä on tuntunut kun koirien kanssa on ulkoiltu monena päivänä useita tunteja lähimetsässä ja koirapuistossa. Aiemman kylmän sään aiheuttama ulkoilurajoitus on otettu monin verroin korkojen kera takaisin.

Pieni musta, jolla on maailman ihanin luonne, palasi kotiin ja liittyi luontevasti osaksi laumaamme. Bono on iloinen, reipas ja vilkas pentu, ihan kuten kuuluukin. Seran ja Aamoksen pennuista siis yksi palautui, mutta täysin koiraan liittymättömistä syistä. Se etsii nyt sitä ihan omaa kotia, mutta lähtee vain aktiiviseen kotiin jossa on jo koirakokemusta ja mielellään toinen koira kaverina. Sen verran Bono nauttii päivittäisistä leikeistä veljensä ja emonsa kanssa, ja käpertyy mielellään kerälle kylkeen nukkumaan.

Bonoa ja Beniä on kovasti sosiaalistettu ja totutettu kaikkeen mahdolliseen, mihin koiran on hyväkin tottua pienestä pitäen. Päivittäin käydään ulkona monta kertaa ja poika onkin liki täysin sisäsiisti. Remmilenkit sujuvat hienosti sekä yksin että muiden kanssa kävellessä.

Koirapuistossa on käyty useita kertoja viikossa ja pojille ovatkin tuttuja monen kokoiset, ikäiset ja näköiset koirat. Kaikkien kanssa se tulee juttuun, ja mielellään leikkii muiden koirien kanssa. Välillä vauhtia pitää tosin tulla hakemaan "mamman" jaloista, kun isojen poikien jutut käyvät turhan roskeiksi, mutta nopeasti siellä ollaan taas juoksemassa jonon jatkona.

Perustottelevaisuutta ja tapakasvatusta on myös ehditty aloitella, ja ne ovatkin hyvällä alulla. Bono ottaa mielellään kontaktia ihmiseen ja miellyttämisen- ja tekemisenhalua löytyy runsaasti. Perusasioita, kuten istumista ja maahanmenoa on harjoiteltu, sekä tietysti luoksetuloa yms. Nämä Bono osaakin oikein hyvin.
Riistaan ja noutamiseen on myös ehditty tutustua, ja Bono ottaa riistaa (lintuja) reippaasti ja halukkaasti suuhunsa ja kantaa niitä.

Bonosta tuli runsaasti yhteydenottoja ja se lähtikin jo maaliskuussa uuteen, harrastavaan kotiin toisen labbiksen kaveriksi.