Verijälkeä ja rallytokoa

Nyt on jälleen tovi vierähtänyt, kun viimeksi päivitin kuulumisiamme.

Ainon ja Seran kanssa olemme käyneet tekemässä jälkeä n.kerran viikossa.
Aino tekee hyvin ja tarkasti, minä olen ehkä turhan kärsimätön jäljen alussa ja hoputan koiraa turhaan. Nyt kun tajuan tämän, niin pitää alkaa huomioimaan se, ja antaa koiralle tilaa toimia rauhassa. Aino ei ota pupua suuhun, vaikka tutkiikin sitä kovasti, ja on siitä siis selvästi kiinnostunut.

Sera on selvästi aika ilmavainuinen, ja aika huolimaton. Se tähtää suoraan saalille, eikä jaksaisi mennä jälkeä pitkin. Tässä saattaa olla vikana se, että olemme tehneet harjoituksissa aika lyhkäsiä jälkiä. Näin ollen riista jäljen päässä on ollut sen verran lähellä että tarkkavainuinen koira on sen saattanut havaita jo pian alun jälkeen. Pitänee tehdä pidempiä jälkiä, ja jättää jäljelle mielenkiintoisia "ylläreitä" jotta Sera oppii jäljen tarkan tekemisen olevan kannattavaa. Viime kerralla, kun innostin Seraa heiluttelemalla pupua, sain sen tarttumaan siihen. Voi riemua ja kehujen määrää!

Kävimme Rallytokoilemassa Seran kanssa tiistaina, josta kirjoitan muutaman rivin lisää myöhemmin!

Murulle on näytetty myös verta ja pupua, josta jälkimmäisen neiti pyrki syömään apinan raivolla.  Jänis oli kädessäni, mutta pienet hampaat kävivät kuin ompelukone ja jouduin irrottelemaan suurta metsästäjääni irti kaninraadosta.
Seurauksena oli seuraavan aamun ripuli & oksentelu, joka kuitenkin loppui hyvällä hoidolla muutamassa tunnissa. Ihmettelen kyllä asiaa, sillä ko.ensimmäistä kertaa sulatettu kani, mutta toisaalta, eihän niitä ruuaksi ole tarkoitettukkaan. Aion tehdä sille tänään lyhyen makkarajäljen, ja huomenna lyhyen riistajäljen, joka on vedetty jäniksellä. Sitä lähtevätkö koirat jänisjäljelle, täytyy kokeilla nyt viikonlopun aikana kaikille.

Tokoiltu on sen verran, että pikkuneidin kanssa on tehty lyhyitä, muutaman minuutin treenejä. Se on ollut mukana, kun olen pitänyt M-pennuille pentukurssin jatkokurssia. Viimeksi se oli ison osan ajasta irti. Kuitenkaan se ei mennyt muiden pentujen luokse, vaan tapitti tyytyväisenä minua, namin toivossa tietysti. :-) Se on kuitenkin ensimmäinen pentu, jota ei vieraat koirat kiinnosta yhtään. Sillä on todella varma luoksetulo, ja sitä sekä kontaktia pyrin vahvistamaan jokaisella ulkoilukerralla.

Olemme aloittaneet sivulletulon harjoitukset sekä seuraaharjoitukset. Istua se osaa, ja tarjoaa sitä paljon. Olemme myös harjoitelleet sekä maahanmenoa että seisomista, joissa kummassakaan ei ole vielä kestoa nimeksikään, ja vihjekin on ymmärrettävä vasta käsimerkin kanssa. Se on oma vika, kun en ole harjoitellut niin tavoitteellisesti, kuin olisi pitänyt.